Sivut


torstai 26. joulukuuta 2013

Monenlaisia joululahjoja

Niin se vain jouluaatto tuli ja meni. Todella nopeasti. Päivällä köllöteltiin miehen kanssa kahdestaan kotona ja odoteltiin kinkun paistumista. Ostin 5kg kinkun ja laitoin sen yöksi uuniin. Normaalisti sen kokoinen kinkku paistuu yön aikana. Vaan uunissa olikin vikaa ja kinkun paistamiseen meni kaikenkaikkiaan 14h... Eikä siitä tullut semmoista mureaa, niin kuin kinkun haluan olevan. Onneksi se sentään oli kypsää, jotta ei mennyt koko kinkku pilalle ja hukkaan.

Edellisessä postauksesssa olikin aaton tunnelmia meiltä kotoa. Oli mukavaa laitella kynttilöitä. Pystykorva oli onnessaan, kun sai possunkorvia syödäkseen. Pikkukoirilla oli vissiin omat tonttuleikit, kun pyörivät piirissä keittiön matolla. Pyry nuorimpana oli muuten vain innoissaan. Niin kuin aina.

Iltapäivällä käytiin haudoilla ja mentiin sitten vanhempien luokse loppuillaksi. Syötiin, jaettiin lahjat, saunottiin ja pelattiin lautapelejä.

Joulupäivänä vanhemmat ja sisarukset siskoa lukuunottamatta tulivat meille saunomaan ja lillumaan paljussa. Ja pelattiin me taas niitä lautapelejäkin. :)


Joululahjoja sain monenlaisia. Ensimmäisenä esittelen teille joululahjavaihdosta saamani lahjan.




Ensinnäksin itse paketti oli iso. Kun aukaisin sen, löysin tuon virkatun kassin, jonka sisällä oli lisää pikkupaketteja. En malttanut pikkupaketeista napata kuvaa, paitsi tuon yhden kuvan sitten jälkeenpäin. :D Kassi on kiva ja sille löytyy varmasti käyttöä viimeistään kesällä. Langat ovat juuri minun värisiäni. Käsirasvaa tarvitsee aina. Mukana oli myös Arabian kynttilänjalat sekä kynttilöitä. Iso kiitos Otavan muorille lahjasta. :)


Monenlaista muutakin lahjaa sain. Perinteinen yöpaita, suklaata ja sukkia oli ainakin paketeissa. Sain myös puutarhakirjan (haaveissahan on oma talo ja puutarha), kynttiläjuttuja, koruja, sauvasekoittimen ym.


Tänään sitten kokeilin eka kerran ikinä tehdä riisipuuroa. Se jopa onnistui. Tosin en jaksanut ihan kaikkea syödä, joten laitoin loput koirille. Vaan kissahan se sitten intoutui puuroa syömään...


Lopuksi voisin esitellä muutaman käsityön, jotka menivät pukinkonttiin.



Äidille neulon punaiset lovikat. Ekat lovikat koskaan, jotka olen tehnyt. Netistä piti vähän ohjetta katsella, mutta joka ikinen ohje oli erilainen. Sovelsin sitten vähän. Itse lapaset valmistuivat nopsaan, koska lanka oli niin paksua. Lanka oli lovikka-lankaa. Ilmeisesti jotain ruotsalaista versiota? Sain langat ensimmäiseltä SNY-kierrokselta, jossa olin mukana. Vähän siis kesti näiden lankojen käyttöönotto, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? :D


Veljelle neuloin myös lovikat. Tosin veli halusi omansa ilman kirjailuja tai mitään muuta, joten jätin lapaset tämmöisiksi. Lankana myöskin lovikka, mutta ilmeisesti eri valmistajan, kuin punainen lanka. Ainakin vyöte oli erilainen.



Yhteen pakettiin laitoin tämmöisen virkatun olkipukin. Lankana 7 veljestä nostalgia. Pukki oli helppo tehdä. Ainut vain, että ohjeen mukaan tehdessä kaulasta tulee paksumpi kuin vartalo-osasta. Liekkö siinä sitten virhe tullut? Eli jos joskus teen toisen, pitänee lisätä silmukoita vartaloon. Nauha puolestaan ei ole ihan perinteinen, mutta kaupoista ei enää löytynyt tummanpunaista ohutta silkkinauhaa, joten ostin sitten tuommoista. Ihan kiva siitä tuli nuinkin.



Ja sitten vielä ihan ihan loppuun kuvia oppilaideni tekemistä tontuista. Meidän luokka oli mukana koristeluporukassa joulujuhlaa varten, joten kannoimme kortemme kekoon. Ja mielestäni lopputulos oli kiva. :)





maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvän joulun toivotus

Jouluaatto on huomenna. Yksi lempipäivistäni vuodesta. Minusta on ihanaa, kun ei ole kiire minnekään, saa syödä hyvää ruokaa niin paljon kuin napa vetää ja olla perheen kanssa.


Tänään viimeistelen vielä viimeiset paketit ja haen loput ostokset kaupasta. Illalla koristellaan kuusi ja laitetaan kinkku yöksi uuniin.


Tahdon toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulua!



PS: Tässä linkki yhteen parhaista joululauluista ikinä. Ja vieläpä versiona, jota olen tykännyt nyt kuunnella ihan eniten.

Raskasta joulua- Tulkoon joulu.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ihan pipo juttu

Pipoja on tullut ommeltua kahdessa erässä. Sain tilauksen trikoopipoista, joten tilattujen kappaleiden lisäksi surauttelin muutaman ylimääräisen.
 
 
Ryppypipot on samaa mallia kuin elokuussa ompelemani pipo. Pipoissa on siis rypytys toisella sivulla. 
 
 
 


Sinisiä ryppypipoja tein kaksi, joista toinen meni tilaustyönä, toisen pidin itse.


 
Mustavalkee-raidallisia ryppypipoja tein myös kaksi. Molemmat meni tilaustyönä eteenpäin.


 
Lopuista kankaista tein kaksi ihan normaalia pipoa. Sininen menee kummitytölle ja toinen kummipojalle.



Norsupipot menevät nuoremmalle kummipojalle. Kokeilin tuommoista neliön mallista pipoa ommella ja sehän se vasta helppo malli olikin. :)


Lopuksi tummansini-valko-raidallinen kangas muovautui kahdeksi ryppypipoksi ja kahdeksi tavalliseksi pipoksi. Kaikki menee pukinkonttiin.



 
 
Lopuksi kuva meidän joulukukasta. Luulin ostaneeni punaisen yksilön, mutta valkeat kukat kuitenkin tuli. Kaunis on tämäkin yksilö, joten en valita. :) 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Jotain kätten töitäkin

 
Oon minä jotain saanut aikaiseksi tänä syksynä. Hitaasti eteni nämäkin työt, mutta valmistua kuitenkin tuli.
 
 
Alla olevat sukat tein tilaustyönä. Molemmat ovat kokoa 24. Näin pieniä en ole ennen neulonutkaan. Piti katsella sukkataulukosta vähän suuntaa mittoja varten. Vaaleammat sukat on  7 veljestä- langasta ja tummat mitä lie. Lanka löytyi ilman vyötettä muiden lankojen joukosta. Tulipahan käytettyä sekin kerä. 
 


Pipon neuloin rose mohairista. Yritin saada kerän kulutettua loppuun, mutta vielä sitä jäi...


Parit joulupallot. Onhan se joulukin tulossa... Tein itseasiassa kaksi nuita punaisia. Ensimmäisen nimittäin söi koirat, niin piti neuloa uusiksi... Meinas tulla rukkaset pikkukoirista.


Osallistuin weban järjestämään joululahjavaihtoon. Sain tällaisen paketin. Kokoa on ainakin paketilla! Lahja odottaa nyt kiltisti joulua, silloinhan sen saa vasta aukaista. :) Ainakin päällisin puolin näyttää ihanalta. :)



Osallistuin myös weban joulukalenteriin. Omaa kalenteria en laittanut, mutta sain webalta pienen paketin. Avasin sen sitten heti joulukuun alussa. :) Kynttilät poltin jo, suklaat hävis parempiin suihin ja tuo sydänmangeetti on jääkaapin kylessä. Kiva pikkupaketti. :) Omani laitan weballe pian tulemaan. Olisi postitusta vaille valmis.


Myöhemmin lisää käsitöitä. Ompelin tänään 6 pipoa, virkattu olkipukki odottaa silkkinauhaa ja puikoilla on lovikat. Olen vihdoinkin piristynyt vähäsen, joten saa jotain aikaiseksikin. :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Maailman suurin haave

Nyt on vuorossa lupaamani postaus tän syksyn olostani. Kerroinhan, että tämä vaatii ihan oman postauksen.


Ensin taustaa.
Minulla on ollut aina paljon haaveita. Osan olen toteuttanutkin. Valmistuin haluamaani ammattiin. Suoritin mustan vyön karatessa. Suoritin toisen mustan vyön karatessa. Otin tatuoinnin. Ja otin toisen tatuoinnin. Sain opettajan viran. Yksi suurista haaveista on ollut kirjan kirjoittaminen. Ehkä sekin joskus toteutuu, ehkä ei. Haaveesta en kuitenkaan ole luopunut. Onhan tässä loppuelämä aikaa. Omasta talosta olen myös haaveillut jonkin aikaa. Sekin on haave, joka varmasti toteutuu.

Kuitenkin yksi haave on ajan kanssa noussut ylitse muiden. Oma lapsi. Halusin lapsen ennen, kuin täytän 30 vuotta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lapsen yritys aloitettiin 2010 vuoden alussa. Alusta asti minulla oli ajatus, että yritys vie aikaa. Koitin olla kuitenkin positiivinen. Kävi kuitenkin niin, kuin pelkäsin. En tullut raskaaksi.

2011 (muistaakseni) mentiin eka kerran lääkäriin. Saatiin lähete tutkimuksiin. Niihin aika tuli vasta syksylle. Tutkimukset eteni pikkuhiljaa. Näytteitä piti antaa kummankin. Ultrattiin ja otettiin verikokeita ym. Ei mitään selitystä. Kokeiltiin hormonihoitoa. Ei mitään tulosta. Isompiin hoitoihin en halunnut, sillä koin ne liian stressaavaksi.

Luovuin toivosta. Salaa itkin, kun toiset kertoivat raskaudestaan. Eihän ne minulta ollut pois, mutta se sattui. Olin vihainen niille, jotka eivät välittäneet lapsistaan. Miksi idiooteille annetaan lapsia ja meille ei? Adoptiosta puhuttiin paljon.

Tänä vuonna ei enää yritetty. Keskityin kaikkeen muuhun.

Syyskuussa sairastelin koko kuukauden. Kuumetta oli koko ajan ja muitten flunssanoireitten hävittyä kuume jäi. Menkat oli myöhässä. Sitten tein testin. En edes tiedä mistä se ajatus tuli testin tekemiseen. Plussa tuli testiin välittömästi. Itkien vien testin miehelleni.

Seuraavana päivänä tein toisen testin ja siihen tuli myös plussa välittömästi. Ei epäilystäkään. Olin raskaana. Tuntui oudolta.

Nyt on jo kerran käyty ultrassa ja neuvolassa. Torstaina on seuraava ultra. Oireita on ollut koko ajan ja maha kasvaa. En vieläkään käsitä, että meitä on kohta kolme. Tavaroitakin on jo hankittu, mutta silti ajatus on jo kaukainen, vaikka olen ihan kohta toisella kolmanneksella.


Ja miksi kerron tämän kaiken? Siksi, koska itselleni on helppo jakaa tämä asia. Vaikeampaa ois salata kaikki. Inhoan sitä, kun ihmiset kyselee milloin tehdään lapsia ja miksi niitä ei vielä ole. Kyselyt loppuivat yleensä heti, kun sanoin, että ei me saada ja piste.

Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja uskon, että menee jatkossakin.