Sivut


Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveilua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveilua. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Once in Rome

Tämä päivitys ei liity nyt millään lailla käsitöihin vaan enemmänkin haaveisiin. Tykkään matkustaa ja reilu vuosi sitten matkakohteeksi valikoitui Rooma. Miehen kanssa tuli viime kesänä yhteiseloa täyteen 10v. ja sen kunniaksi päätettiin lähteä jonnekin. Ei vaan päästy sitten mihinkään, kun mies olikin töissä. Vaan nyt hiihtolomalla päästiin vihdoinkin reissuun. Sopivasti 8v. hääpäivän jälkeisellä viikolla. Muutenkin alkoi olla viimeiset hetket tämmöiselle matkalle. Vatsa on kasvanut kovasti ja sen asukki on sitä mieltä, että äiti ei saisi matkustaa. Järjestön riehuminen alkaa heti, kun istuu autossa pitempään. Lentokoneessakin mylläsi jonkin verran.
 
Tässä vähän matkakertomusta ja kuvia kiinnostuneille. 
 
 

Roomaan saavuimme maanantaina. Hotellimme oli aivan Pantheonin lähellä (kuva yllä). Lensimme Norvegianilla ja hotellin kanssa sovimme kyydit kentältä hotelliin ja takaisin. Taksikuski tuli kentälle vastaan nimikyltin kera. Ei tarvinnut etsiä kyytiä sen kummemmin. Helppoa kuin mikä eikä ollut yhtään sen kalliimpaa kuin tavan taksitkaan.

 Rooman liikenne sen sijaan oli täysin hullua. Meidän kuskimme ajoi kohtuumaltillisesti, mutta muut taas miten sattui. Muutaman päivän liikennettä seurattuamme totesimmekin, että siellä ei juurikaan ole liikennesääntöjä ja ajokorttikin on vissiin saatu muropaketista. Roomalaiset ajoivat miten sattui, minne sattui ja muista täysin välittämättä. Liikenneympyröissä ei ollut mitään kaistoja. Kaikki vaan tunki samaan ympyrään, parhaillaan 3-4 autoa rinnakkain. Riikkarit vaan soivat. Mopoilla ja skoottereilla liikkuvat saattoivat oikaista jalkakäytävän kautta. Ihan järjetöntä meininkiä.

 
 
Maanantai-päivänä siis majoituimme hotellille. Lähdimme heti etsimään ruokapaikkaa ja hotellin läheltä löytyikin ravintola, jossa luki isolla, että saatavana on myös gluteenitonta ruokaa. Sinne siis mentiin, jotta minäkin saan ruokaa. Syötiin tietty pizzaa, Italiassakin kun oltiin. Ja oli tosi hyvää! Omistaja tuli juttelemaan ja toi meille suomalaisen kirjan, joka kertoi Italian ruokapaikoista. Kirjassa olikin esitelty myös kyseinen ravintola.
 
Maanantaina kävimme tutustumassa Pantheoniin sekä yllä olevaan suihkulähteeseen (Fontana di Trevi). Varsinkin pimeän aikaan oli hienon näköistä, kun kaikki vanhat rakennukset ym. oli valaistu. 




Nämä kolme kuvaa on Colosseumilta. Colosseum oli yksi pakko nähdä-kohteista, joten sinne suunnattiin tiistaina. Päivä oli sateinen, mutta sade tuli onneksi pieninä kuuroina ja välissä paistoi aurinko. Jonot olivat pitkät Colosseumille. Tunnin verran kuulema joutui odottamaan lippuluukulle pääsyä. Mentiin kuitenkin jonon hännille, sillä halusin ehdottomasti sisään. Opas sitten huomasi, että olen raskaana ja johdatti meidät koko jonon ohitse suoraan lippuluukulle. Päästiin siis helpolla. :D Muutenkin sain usein etuilla jonoissa raskauden takia, vaikka en sitä koskaan pyytänytkään.

Colosseum oli hieno. Käytiin alkuillastakin sitä ihailemassa keskiviikko-iltana.

Tämmöinen rakennelma oli ihan Colosseumin vieressä. Nuita heppakyytejä oli vähän joka paikassa. Ei kysytty hintaa, mutta ilmeisesti niillä pääsi melkeinpä minne halusi.


Keskiviikkopäivänä oli kaikkein lämpimin päivä. Lämmintä taisi olla +20 astetta. Auringossa ainakin tarkeni tosi hyvin lyhythihaisella. Muina päivinä lämpöä oli +15, kun nähtiin lämpömittareita. Käytiin Piazza del Popolo-aukiolla sekä espanjalaisilla portailla (kuvassa yllä). Istuttiin auringossa hyvä tovi. Käytiin samalla myös vähän shoppailemassa, sillä molemmat paikat sijaitsivat Rooman kuuluisan ostoskadun Via del Corso lähellä.

 
Päivän shoppailujen jälkeen käytiin vähän hotellilla lepäilemässä ja lähdettiin sitten uudestaan kiertelemään. Nähtiin lisää antiikin aikaisia rakennuksia (kuva yllä). Sitten lähdettiin etsimään näköalapaikkaa, jonka hotellin setä merkkasi meille karttaan. Kävi vaan sitten niin, että mies johdatti meidät pois kartalta... Aikamme sitten palloiltiin ja kuljettiin pitkin katuja, kunnes saavuttiin isomman tien varteen. Tiellä kulki myös rautivaunu, jonka perään lähdettiin. Sitten huomattiinkin olevamme Cirko Massimon nurkalla. Ihan hyvä tovi kuitenkin harhailtiin. Lenkille taisi kokonaisuudessaan tulla pituutta 3 tuntia. Matkan pituudesta en tiedä. Jalat oli aika hellät ja muutaman napakan supistuksenkin sain loppumatkasta. Ei onneksi ollut kipeitä supistuksia.


Loppumatkasta mentiin ohitse tästä rakennuksesta (Monumento a Vittorio Emanuelle). Nähtiin tämä toki päivänvalossakin tiistaina, mutta nämä illanhämyssä otetut kuvat on mielestäni parempia. :)




Viimeiset kuvat ovat viimeiseltä päivältä eli torstailta. Käytiin Vatikaanissa. Sieltä halusin nähdä ehdottomasti Pietarin kirkon. Muulla ei ollut niin väliä. Ensimmäiseksi mentiin kirkon kupoliin ylös asti. Lippu maksoi 7e ja sillä pääsi ensin hissillä muutaman kerroksen ylöspäin. Sitten piti kiivetä vielä 320 porrasta. Enimmäkseen portaat olivat ihan helppoja ja pääsin aika vaivatta ylös. Joitain kertoja piti pysähtyä lepäämään. Ihmiset katsoivat ihmeissään, kun raskaana oleva raahautuu ison mahan kanssa ylöspäin. Pari vanhempaa henkilöä näytti aika huonovointisilta portaita kiivetessään. Viimeiset portaat ylöspäin olivat pahimmat. Niistä ei kovin iso ihminen mahtuisi.

Huipulta näkikin sitten koko Vatikaaniin ja Rooman puolellekin pitkälle.

Alaspäin tullessa jännitti ne jyrkät portaat. Hitaasti kuitenkin mentiin ja pääsin ehjänä alas. Lopulta päästiin hissille asti ja hissillä suoraan kirkon sisälle. Koitin etsiä kirkon sisältä sitä maalausta, jossa jumala on pilven päällä ja Aatami maan päällä ja niiden sormet kohtaa. En vaan löytänyt sitä. Hienon näköistä kirkossa joka tapauksessa oli. Ja isohan se paikka on kuin mikä.

Perjantaina lentomme lähti aamupäivästä takaisin Suomeen, joten kävimme vain aamupalalla ja sitten taksi jo tulikin meitä noutamaan.

Kaikenkaikkiaan reissu oli hieno. Ei tarvinnut paljoa ajatella työasioita. Miehellä ei soinut puhelin kertaakaan, koska se ei toiminut koko reissun aikana. :D Tietokoneella ei ollut kumpikaan kertaakaan. Sää suosi ja ruoka oli hyvää. Hotelli oli hyvällä paikalla ja huone viihtyisä. Reissun ainut huono puoli taisi olla afrikkalaiset. En ole rasisti, mutta inhoan pakkomyyntiä ja tuputtamista. Nämä afrikkalaiset myivät rihkamaa ja kaikenlaista krääsää ja työntyivät jatkuvasti myymään niitä. Ja vaikka niille sanoi, että ei kiinnosta, ne vaan jatkoivat. Sitten ne yleensä häipyi viimeistään, kun suomeksi sanoi tarpeeksi äkäisesti.

Taskuvarkaista Roomassa varoiteltiin paljon niin tuttujen toimesta kuin netissäkin. Meiltä ei kuitenkaan ryöstetty mitään. Pari kertaa huomasin, kuinka joku mies tiiraili mun laukkua sillä silmällä, että nyt lähtee. Pidin kuitenkin laukusta koko ajan kiinni ja laukun etupuolella. Tuijotin nuita miehiä niin suoraan, että ne perääntyikin ja eivät sitten yrittäneet mitään. Toinen miehistä ensin oikein kunnolla vahtasi mun laukkua ja muutti kulkuaankin jo kohti minua, mutta huomasi sitten minun tuijotuksen ja perääntyi. Tarkkana siis kannattaa olla, jos Roomaan menee.


Tässäpä meidän lomakuulumisia. Käsityöt ei taaskaan ole edenneet, mutta koitan päivitellä tänne jotain, jotta blogi ei olisi ihan hiljainen. :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Maailman suurin haave

Nyt on vuorossa lupaamani postaus tän syksyn olostani. Kerroinhan, että tämä vaatii ihan oman postauksen.


Ensin taustaa.
Minulla on ollut aina paljon haaveita. Osan olen toteuttanutkin. Valmistuin haluamaani ammattiin. Suoritin mustan vyön karatessa. Suoritin toisen mustan vyön karatessa. Otin tatuoinnin. Ja otin toisen tatuoinnin. Sain opettajan viran. Yksi suurista haaveista on ollut kirjan kirjoittaminen. Ehkä sekin joskus toteutuu, ehkä ei. Haaveesta en kuitenkaan ole luopunut. Onhan tässä loppuelämä aikaa. Omasta talosta olen myös haaveillut jonkin aikaa. Sekin on haave, joka varmasti toteutuu.

Kuitenkin yksi haave on ajan kanssa noussut ylitse muiden. Oma lapsi. Halusin lapsen ennen, kuin täytän 30 vuotta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lapsen yritys aloitettiin 2010 vuoden alussa. Alusta asti minulla oli ajatus, että yritys vie aikaa. Koitin olla kuitenkin positiivinen. Kävi kuitenkin niin, kuin pelkäsin. En tullut raskaaksi.

2011 (muistaakseni) mentiin eka kerran lääkäriin. Saatiin lähete tutkimuksiin. Niihin aika tuli vasta syksylle. Tutkimukset eteni pikkuhiljaa. Näytteitä piti antaa kummankin. Ultrattiin ja otettiin verikokeita ym. Ei mitään selitystä. Kokeiltiin hormonihoitoa. Ei mitään tulosta. Isompiin hoitoihin en halunnut, sillä koin ne liian stressaavaksi.

Luovuin toivosta. Salaa itkin, kun toiset kertoivat raskaudestaan. Eihän ne minulta ollut pois, mutta se sattui. Olin vihainen niille, jotka eivät välittäneet lapsistaan. Miksi idiooteille annetaan lapsia ja meille ei? Adoptiosta puhuttiin paljon.

Tänä vuonna ei enää yritetty. Keskityin kaikkeen muuhun.

Syyskuussa sairastelin koko kuukauden. Kuumetta oli koko ajan ja muitten flunssanoireitten hävittyä kuume jäi. Menkat oli myöhässä. Sitten tein testin. En edes tiedä mistä se ajatus tuli testin tekemiseen. Plussa tuli testiin välittömästi. Itkien vien testin miehelleni.

Seuraavana päivänä tein toisen testin ja siihen tuli myös plussa välittömästi. Ei epäilystäkään. Olin raskaana. Tuntui oudolta.

Nyt on jo kerran käyty ultrassa ja neuvolassa. Torstaina on seuraava ultra. Oireita on ollut koko ajan ja maha kasvaa. En vieläkään käsitä, että meitä on kohta kolme. Tavaroitakin on jo hankittu, mutta silti ajatus on jo kaukainen, vaikka olen ihan kohta toisella kolmanneksella.


Ja miksi kerron tämän kaiken? Siksi, koska itselleni on helppo jakaa tämä asia. Vaikeampaa ois salata kaikki. Inhoan sitä, kun ihmiset kyselee milloin tehdään lapsia ja miksi niitä ei vielä ole. Kyselyt loppuivat yleensä heti, kun sanoin, että ei me saada ja piste.

Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja uskon, että menee jatkossakin.

tiistai 27. elokuuta 2013

Hatuttaa


Ompelin kuvan pipon tänään. Näin mallin aiemmin Heidin blogissa ja ihastuin siihen heti. Kaavat tähän pipoon löytyy Moda 7/2012 lehdestä. Malliin kuuluu rusetti rypytetylle sivulle, mutta minusta tämä on kivempi ilman sitä.

Tämä oli tämmöinen kokeiluversio. Kangas on Eurokankaasta. Malli toimisi varmaan paremmin yksivärisellä tai jollain hillitymmällä kankaalla. Mallin koko on M. Itselleni ilmeisesti passeli koko olisi S, sillä tämä koko on hiukan löysä. Omaan makuun saisi olla vähän napakampi. Luulen, että tämä jää silti omaan käyttöön. :)


Lopuksi on taas pakko hehkuttaa. :) Ostin tänään lentoliput Roomaan. Matkan ajankohta olisi hiihtolomalla. Aikaa sinne siis on vielä. Liput olivat nyt niin halvat, että kannatti ostaa. Syyslomalle suorat lennot olisivat maksaneet melkein tuplat varaamiini (myöskin suorat lennot) lippuihin verrattuna.

Ja ihanuus ei loppunut vielä tänään. Hetki lentojen varauksen jälkeen lapsuudenystäväni soitti ja kertoi menevänsä naimisiin ensi kesänä. Hän pyysi minua kaasoksi. Luonnollisesti suostuin tähän kunniatehtävään. :)

Minun viikkoni siis alkoi flunssasta huolimatta aurinkoisesti. Toivottavasti teidän viikkonne on yhtä ihana. :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Haaveiden toteutusta

Toteutin viime viikolla jälleen yhden haaveeni. Minulla on siis monenlaisia haaveita. Osa on sellaisia, jotka on mahdollista toteuttaa jossain vaiheessa. Ja sitten on pari suurempaa haavetta, joiden toteutumisesta ei ole mitään varmuutta.

Toteutin viime viikolla yhden näistä haaveista, jotka voi saavuttaa kovalla työllä.

En tiedä, kuinka moni teistä tuntee kamppailulajeja tai karaten maailmaa, mutta suoritin viime perjantaina 2.danin vyöarvon karatessa. :)

Vyö olikin työn takana. Menin eka kerran koevyökokeeseen vuosi sitten ja reputin sen. Tosin jälkeenpäin ajatellen en ollut valmis ollenkaan, joten oli ihan oikein, että reputin. Meidän pitää siis ensin läpäistä koevyökoe, jotta nähdään, ollaanko valmiita varsinaiseen kokeeseen.

Tänä keväänä tein sitten uudestaan koevyökokeen, joka meni huomattavasti paremmin ja sain hyvää palautetta. Ja perjantaina meni sitten varsinainen vyökoeläpi.

Sen verran pitää kehua, että meidän tyylisuunnassa Suomessa on tällä hetkellä vain kolme naista (minä siis mukaan lukien), joilla on näin korkea vyöarvo. :)



Nyt voin suunnata uusia haaveita ja tavoitteita kohti. Ja treeniä jatketaan tottakai.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Talo- ja muita haaveita

Viran myötä voin vihdoinkin ihan oikeasti alkaa miettimään omaa taloa ja pihaa. (Ja jos joku ihmettelee, että vastahan rakennettiin, niin me asumme vuokralla uudessa talossa.)

Minulla on asuntosäästötili, jonne pitäisi vielä pari vuotta säästää. Rakentamisen ajankohta olisi siis silloin. Talomalli yms. on vielä täysin hakusessa. Sitä onneksi ehtiikin vielä miettiä. Todennäköistä kyllä on, että tuleva talo löytyy omatalolta, sillä miehen veli on siellä töissä ja saa myydä jollain alennuksella talon tai pari vuodessaan esim. perheenjäsenille.

Eilen vähän katseltiin miehen kanssa tontin paikkaa. Tontti löytyy miehen vanhempien luota. Aika hyvä paikka jo löytyikin, jota täytyy vakavasti harkita. Mäen päältä, metsän keskeltä. Järvellekin olisi näkymä, jos naapurin tontilta saisi laittaa matalaksi muutaman puun... Siellä sitä saisi olla täysin rauhassa. Naapureita ja muita taloja ei näy laisinkaan sille kohin.


Olenkin haaveillut, että talon pihaan tai lähistölle tulee vaikka mitä.
Tien päähän haluaisin vanhanaikaisen maitolaiturin. Keltaisen, en punaista. Maitolaiturille pitää tietenkin sitten laittaa maitotonkka. Ja kukkia. Auringonkukat ois parhaita. :) Miehen kanssa mietittiin, että vaikka maitolaitureita saa valmiinakin, niin me rakennetaan se itse.

Pitkään olen haaveillut vanhanaikaisesta aitasta tms. Hirsisestä tietysti. Mutta sellaisen saaminen pihaan voikin olla haastavampaa, kun haluan nimenomaan vanhan enkä uutta.

Ulkosaunan haluan ehdottomasti. Siihenkin on herännyt ajatus, että sen pitää olla hirrestä. Hirsikehikkoja on myynnissä 1000-2000 eurolla. Saunan siis saisi suhkoht edullisesti. Käsistään pätevä mies ja muu suku sais kyllä yhden saunan viimeisteltyä.

Nyt löysin unelmieni kasvihuoneen täältä:


Mies tuumasi, että tuonkin vois itse tehdä. :D Hankkii vain vanhoja ikkunoita.

Pikkuhiljaa olen myös lämmennyt ajatukselle kodasta. Tosin en halua kotaa ihan pihaan vaan metsän laitaan. Siellä mäen päällä on nimittäin tällä hetkellä pelkkää metsää. Joku tämmöinen ois kiva:


Tästäkin mies sanoi, että itse onnistuu tuonkin teko. Mikä ois ihan kiva, kun valmiina tuollainen maksaa noin 4000e....


Riittää kyllä pitkäksi aikaa tekemistä, jos kaikki tehdään itse taloa myöten. Tarkoitus on nimittäin säästää mahdollisimman paljon (lue: tehdä itse mahdollisimman paljon). Onneksi tuo mies osaa vaikka mitä ja itsekin jotain, kun vaan neuvotaan. Ja suvusta löytyy käsistään käteviä ihmisiä useita.

Tällä hetkellä haaveilen, että tässä parin vuoden aikana vois ainakin tontin raivata, laittaa tien kuntoon ym. Ja toki se tonttiasiakin pitää neuvotella kuntoon ensin.

Luvassa on siis paljon haaveilua seuraavien vuosien aikana! <3