Sivut


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Maailman suurin haave

Nyt on vuorossa lupaamani postaus tän syksyn olostani. Kerroinhan, että tämä vaatii ihan oman postauksen.


Ensin taustaa.
Minulla on ollut aina paljon haaveita. Osan olen toteuttanutkin. Valmistuin haluamaani ammattiin. Suoritin mustan vyön karatessa. Suoritin toisen mustan vyön karatessa. Otin tatuoinnin. Ja otin toisen tatuoinnin. Sain opettajan viran. Yksi suurista haaveista on ollut kirjan kirjoittaminen. Ehkä sekin joskus toteutuu, ehkä ei. Haaveesta en kuitenkaan ole luopunut. Onhan tässä loppuelämä aikaa. Omasta talosta olen myös haaveillut jonkin aikaa. Sekin on haave, joka varmasti toteutuu.

Kuitenkin yksi haave on ajan kanssa noussut ylitse muiden. Oma lapsi. Halusin lapsen ennen, kuin täytän 30 vuotta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lapsen yritys aloitettiin 2010 vuoden alussa. Alusta asti minulla oli ajatus, että yritys vie aikaa. Koitin olla kuitenkin positiivinen. Kävi kuitenkin niin, kuin pelkäsin. En tullut raskaaksi.

2011 (muistaakseni) mentiin eka kerran lääkäriin. Saatiin lähete tutkimuksiin. Niihin aika tuli vasta syksylle. Tutkimukset eteni pikkuhiljaa. Näytteitä piti antaa kummankin. Ultrattiin ja otettiin verikokeita ym. Ei mitään selitystä. Kokeiltiin hormonihoitoa. Ei mitään tulosta. Isompiin hoitoihin en halunnut, sillä koin ne liian stressaavaksi.

Luovuin toivosta. Salaa itkin, kun toiset kertoivat raskaudestaan. Eihän ne minulta ollut pois, mutta se sattui. Olin vihainen niille, jotka eivät välittäneet lapsistaan. Miksi idiooteille annetaan lapsia ja meille ei? Adoptiosta puhuttiin paljon.

Tänä vuonna ei enää yritetty. Keskityin kaikkeen muuhun.

Syyskuussa sairastelin koko kuukauden. Kuumetta oli koko ajan ja muitten flunssanoireitten hävittyä kuume jäi. Menkat oli myöhässä. Sitten tein testin. En edes tiedä mistä se ajatus tuli testin tekemiseen. Plussa tuli testiin välittömästi. Itkien vien testin miehelleni.

Seuraavana päivänä tein toisen testin ja siihen tuli myös plussa välittömästi. Ei epäilystäkään. Olin raskaana. Tuntui oudolta.

Nyt on jo kerran käyty ultrassa ja neuvolassa. Torstaina on seuraava ultra. Oireita on ollut koko ajan ja maha kasvaa. En vieläkään käsitä, että meitä on kohta kolme. Tavaroitakin on jo hankittu, mutta silti ajatus on jo kaukainen, vaikka olen ihan kohta toisella kolmanneksella.


Ja miksi kerron tämän kaiken? Siksi, koska itselleni on helppo jakaa tämä asia. Vaikeampaa ois salata kaikki. Inhoan sitä, kun ihmiset kyselee milloin tehdään lapsia ja miksi niitä ei vielä ole. Kyselyt loppuivat yleensä heti, kun sanoin, että ei me saada ja piste.

Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja uskon, että menee jatkossakin.

20 kommenttia:

  1. Tulin ihan niin tosi iloiseksi luettuani tämän postauksen. Toivon sydämeni pohjasta että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  2. Onnea. Nämä ovat näitä elämän ihanampia asioita. Aina ei ole helppoa ja raskaita öitä. Mutta se kaikki on sen arvoista. Oma aarre.

    Paljon onnea ja turvallista matkaa sinulle ja miehellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ihanaa ja outoa on ollut samaan aikaan.

      Poista
  3. Ja tietenkin ennenkaikkea pikkuiselle.

    VastaaPoista
  4. Onnea ei saisi tässä vaiheessa toivottaa - niinpä toivon turvallista matkaa teille kaikille, sinulle ja miehellesi matkalla vanhemmuuteen ja pienokaiselle matkalla kotiin ♥

    VastaaPoista
  5. Toivottelen itsekin onnea, vaikka ei vielä tosiaan saisikaan, mutta aivan ihanaa odotusta sinulle ja miehellesi <3. Miten suloisesti sinun masu on lähtenyt jo kasvamaan <3.

    Kyllä tällainen ilouutinen kaipaa/tarvitsee oman kirjoituksen eikä vain jonkin postauksen loppuun.

    AIVAN IHANAAA!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa on. :) Ja masu kasvaa, kun on niin kauhea turvotus. :D

      Poista
    2. hih, kyllä se turvotus joskus helpottaa ;).
      Nyt pitää nauttia siitä raskausajastakin, mitä se kestää :). Se on nopeammin ohi kuin uskotkaan.

      Poista
    3. No toivottavasti häviäis se turvotus. :D Ja kaikki kilot kans. :D Pitää kesällä taas juosta ja liikkua enemmän. Nopeesti tämä alku on ainakin mennyt.

      Poista
  6. Ihana uutinen, toivottavasti kaikki menee hienosti :)

    Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla kyselemättä, kun lapsettomuus voi vaivata ketä tahansa, mutta siitä ei varmasti viitsisi kaikille kertoa. Onneksi tarinoilla voi olla onnellinen loppukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko onnellisiin loppuihin palautui ainakin mulla. :) Tähän asti raskautta on ainakin kaikki sujunut ongelmitta. :)

      Poista
  7. Voi kuin hyvä uutinen, ihanaa saada vauva, mie aikoinaan rakastin vauvan odottamista tein pientä kivaa nuttua ja lakanaa yms.Oi mie tykkäisin vieläkin olla raskaana ja synnyttää ihan sillain vanhanaikaisesti, kuin olen tehnytkin. Valitettavasti aika on mennyt minun ohi ja vauvoja sit saavat nuoremmat äidit. Nyt häntä pystyyn ja rinta ylpeydestä rottingille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyllä tuntuu, että minua on huijattu tästä raskauden olon ihanuudesta. :D Ehkä tämä on mukavampaa toisella kolmanneksella...

      Poista
  8. Ihanaa raskautta ja tulevaa vauva-aikaa tätäkin kautta on toivoteltava!

    VastaaPoista
  9. Jos ei onnea saa toivottaa, niin jaksamista saa. Ja sitä tarvitset niin nyt kuin ne seuraavat 18 vuotta ( todennäköisesti pidempäänkin). ;-)

    VastaaPoista
  10. I knew it! *hugs* I just knew it! I am happy for you and for your husband. All the best to all three of you.

    VastaaPoista